Aloitettuani ompeluharrastukseni, lupautui tätini ensin alkuun koekaniiniksi jotta sain ommella muutakin kuin lastenvaatteita. T-paita taisi olla ensimmäinen tädilleni ompelema vaate ja ilmeisesti lopputulos on ollut mieluinen. Ajan kuluessa tädilleni on muodostunut oma (hyvä) kangasmaku ja nykyään hän tekee itse kangastilauksensa ja sovimme yhdessä mitä mistäkin kankaasta ommellaan ja millä aikataululla.
Tällä kertaa ihana tätini oli shoppaillut Verson puodissa ja löytänyt kolme mieleistä kangasta. Lisäksi varastoista löytyi Jyväskylän kangaskaupan Mustard Waves digiprinttitrikoota odottamassa inspiraatiota. Verson Puodin vihreästä Ruusuhuivitrikoosta tätini halusi kesäksi topin, joten ei muuta kuin toppikaava työn alle ja lopputuloksena ihanan raikas painijanselkätoppi. Tämä kangas on vain niin kaunis ja väri kerrassaan upea! Kuvia olisi voinut napsia vaikka kuinka monta, sillä itse en kyllästy tähän kankaaseen niin millään.
Ja pääsinpä samalla myös ompelemaan elämäni ensimmäiset ihka omat ompelumerkkini. Nyt aion iskeä sellaisen jokaiseen ompelukseen jos se vain suinkin on mahdollista, onhan se hauskaa merkitä oma työnsä ja myöhemmin katsoa missä ja kenellä sellaisen bongaa.
Loppujen kankaiden kohdalla sain vapaat kädet, kunhan hihat eivät olisi aivan lyhyet lopuissa ompeluksissa koska syksy saapuu taas väistämättä. Verson puodin Riikinkukko-trikoosta ompelin tädilleni simppelin laatikkopaidan, holkkihihoilla ja takaa pidemmällä helmalla. Hiukan emmin miltä lopputulos näyttää, mutta ainakin tasona miellyttää omaa silmää. Pitää myöhemmin kokeilla tuota mallia itsellekin.
Tällaisia rakkaalle tädilleni tällä kertaa. Onko sinulle omaa ompelukummia, sukulaista, tuttua tai muuta henkilöä joka on kannustanut sinua ompelussa alusta asti tai jolle ompelet säännöllisesti koska toinen arvostaa töitäsi? Kerro ihmeessä kommentteihin, niitä on mukava lueskella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti