perjantai 15. heinäkuuta 2016

Rakas tätini

Minulla on ihana täti. Hän on ollut minulle rakas ja läheinen koko pienen elämäni ajan ja hän on yksi innokkaimmista kannustajistani ompeluharrastukseni suhteen. Tottakai omat vanhempani ja puolisoni tukevat minua myös, mutta tätiäni en vain voi jättää erikseen mainitsematta. Oikeastaan, tätini on kannustanut minua jokaisen harrastukseni kanssa. Hän on käynyt kannustamassa minua ja joukkuettani niin Cheerleadingin SM-kilpailuissa kuin pienemmissäkin kisoissa. Nuorempana tyttönä oli hienoa kun pääsimme aika ajoin yökylään tädillemme. Ensin junamatka yksin, sitten tädin luona käytiin shoppailemassa ja syömässä ravintolassa, voiko teini parempaa viikonloppua toivoa?

Aloitettuani ompeluharrastukseni, lupautui tätini ensin alkuun koekaniiniksi jotta sain ommella muutakin kuin lastenvaatteita. T-paita taisi olla ensimmäinen tädilleni ompelema vaate ja ilmeisesti lopputulos on ollut mieluinen. Ajan kuluessa tädilleni on muodostunut oma (hyvä) kangasmaku ja nykyään hän tekee itse kangastilauksensa ja sovimme yhdessä mitä mistäkin kankaasta ommellaan ja millä aikataululla.

Tällä kertaa ihana tätini oli shoppaillut Verson puodissa ja löytänyt kolme mieleistä kangasta. Lisäksi varastoista löytyi Jyväskylän kangaskaupan Mustard Waves digiprinttitrikoota odottamassa inspiraatiota. Verson Puodin vihreästä Ruusuhuivitrikoosta tätini halusi kesäksi topin, joten ei muuta kuin toppikaava työn alle ja lopputuloksena ihanan raikas painijanselkätoppi. Tämä kangas on vain niin kaunis ja väri kerrassaan upea! Kuvia olisi voinut napsia vaikka kuinka monta, sillä itse en kyllästy tähän kankaaseen niin millään.






Ja pääsinpä samalla myös ompelemaan elämäni ensimmäiset ihka omat ompelumerkkini. Nyt aion iskeä sellaisen jokaiseen ompelukseen jos se vain suinkin on mahdollista, onhan se hauskaa merkitä oma työnsä ja myöhemmin katsoa missä ja kenellä sellaisen bongaa.

Loppujen kankaiden kohdalla sain vapaat kädet, kunhan hihat eivät olisi aivan lyhyet lopuissa ompeluksissa koska syksy saapuu taas väistämättä. Verson puodin Riikinkukko-trikoosta ompelin tädilleni simppelin laatikkopaidan, holkkihihoilla ja takaa pidemmällä helmalla. Hiukan emmin miltä lopputulos näyttää, mutta ainakin tasona miellyttää omaa silmää. Pitää myöhemmin kokeilla tuota mallia itsellekin.



Verson puodin Ruusut-trikoota oli niin pitkä pala etten raaskinut katkaista sitä vain paidaksi, onneksi tädilleni sopi ajatus tunikasta. Kankaan sävyt ovat kauniit ja kuosina ruusut iskevät minuun enemmän ja enemmän. Kesäinen kaatosade yllätti Hattarahirviön kuvaussession, joten kipittelin sisälle ja yritin saada teille kahdesta viimeisestä ompeluksesta edes jonkinlaiset kuvat.



Viimeisimpänä, muttei suinkaan vähäisimpänä ompeluksena esiteltäväksi jäi Jyväskylän kangaskaupan digitrikoosta tehty ¾-hihainen paita. Perusvaatteisiin ei tarvitse mielestäni isompia jippoja tai temppuja, kun käytössä on kuosikangas. Toki välillä itsekin kikkailen kuosikankaiden kanssa, mutta enemmän suosin simppeleitä malleja.


Tällaisia rakkaalle tädilleni tällä kertaa. Onko sinulle omaa ompelukummia, sukulaista, tuttua tai muuta henkilöä joka on kannustanut sinua ompelussa alusta asti tai jolle ompelet säännöllisesti koska toinen arvostaa töitäsi? Kerro ihmeessä kommentteihin, niitä on mukava lueskella.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti