keskiviikko 31. elokuuta 2016

Vauvoille kuolahuiveja

Tällä kertaa paininjalan alta valmistui pikkuinen pino vauvan kuolahuiveja. Kankaat ovat Ainolasta, Käpyseltä, MajapuultaPaaPiilta ja Verson puodilta. Nämä huivit lähtevät tänään postin matkassa uusiin koteihinsa.








lauantai 27. elokuuta 2016

Täydennystä tädin vaatekaappiin

Syksyn ensimmäinen flunssa on selätetty ja sainpa tänään ihan oikeaa ompeluaikaa, aivan yksikseni. Vaikka osa ajasta meni teetä lipittäessä ja kuunnellessa hiljaisuutta, sain myös valmiiksi muutaman uuden vaatekappaleen tädilleni. Ensimmäiseksi hihaton yöpaita Käpysen Solmu-luomujerseystä. Ihanan tuntuista kangasta, taattua Käpysen laatua.


Toiseksi taskuhuppari Verson Puodin II-laatuisesta Tähtisade joustofroteesta ja omista varastoista otetusta yksivärisestä resorista ja jerseystä. Harmi että tämänkin joutui kuvaamaan tasona, sillä paita pääsisi paremmin edukseen käyttäjänsä päällä. Huppun etureunat menevät hieman limittäin ja taskut löytyvät etukappaleen poikkisaumasta




Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä, oma henkilökohtainen lempparini eli "tilkkupaita" Käpysen sinisestä Betoniromu ja X-ray-kuoseista. Paidassa on ¾-hihat ja etu- ja takakappaleet koostuvat useista erikokoisista ja mallisista palkeista. Valitettavasti takakappaleesta en saanut kuvaa, koska päivän tuulet yltyivät niin hurjiksi ettei kuvaamisesta ulkona tullut yhtään mitään. Takakappaleen blokit ovat kuitenkin huomattavasti epäsymmetrisempiä kuin etukappaleen.




Kaikissa paidoissa lähtökohtana on ollut tädilleni tekemä kaava, jota olen jälleen muokannut oman mielen ja fiiliksen mukaan. Tällaista tällä kertaa!

maanantai 22. elokuuta 2016

Kesäinen virtuaaliompelukerho

Taas oli aika Verson Puodin ompelukerhon. Tällä kertaa tehtävänantona oli ommella oodi kesälle. Oodin sai toteuttaa haluamallaan tavalla 19.-21.8. ja yllätyspaketin kankaita oli kolmea eri sävyä. Itse sain erittäin kauniin mintun värisen pääskykankaan. Kuosin on suunnitellut Verson Puodille Jenni Mäensivu, jonka käsialaa ovat monet ihanat tutut kuosit kuten Käpysellä myynnissä olevat Riivalit, Vuoristo ja Tähtihämis, sekä Tyyne-esterillä olevat Kukkatarha ja Otavan poika

Kangas huusi päästä tyttärelleni vaatteeksi ja tovin sitä pyöriteltyäni lähdin kokeilemaan taskumekkoa pussihelmalla. Kaava on täysin hatusta heitetty ja vapaalla kädellä saksittu tyttöni bodyn kaavalla, joten jännityksellä odotan että minkälainen mekko tuosta tuli kun neiti kyseiseen vaatekokoon siirtyy.


Mekon etukappale on katkaistu ja taskut upotettu ompelusaumaan, väriksi valitsin tyttömäisen hempeän vaaleanpunaisen koska se sopii omaan silmääni mintun kaveriksi. Vaikka taskut eivät jättimäiset olekaan, niin kyllä näihinkin pari kourallista kiviaarteita saa varmasti kerättyä.


Paketissa oli myös mukana kaksi ompelukerho-ompelumerkkiä, jotka tosin itse onnistuin syöttämään ompelukoneellemme. Olin niin haltioissani kauniista kankaasta että kiskaisin sen äkkiä esipesuun, muistamatta merkkejä ja pesun aikana uudelleen lukiessani ohjeita tajusin että merkit ovat joko jo viedyssä roskapussissa tai pesukoneessa irrallaan. Noh, mistään niitä ei löytynyt, mutta onneksi oli laittaa oma merkki sivusaumaan.


Ihana kangas ja lopputulokseenkin olen tyytyväinen, tosin taisin taas löytää mallin jota on pakko kokeilla itsellekin..


keskiviikko 17. elokuuta 2016

Prinsessamekko äidilleni

Kuten jo aiemmin kirjoitin, on minulla ihana täti, mutta minulla on myös mahtava äiti. Äitini on tukenut minua heikkoina hetkinä ja kiljunut kanssani riemusta kun on ollut sille aihetta. Äitini on opettanut minulle paljon ja vaikka joskus olen hänen rajoituksiaan ja opetuksiaan kyseenalaistanut ja kummastellut, näin jälkeen päin tarkasteltuna ne kaikki ovat pyrkineet vain turvaamaan minun ja sisaruksieni elämän.

Olen suunnattoman kiitollinen ja onnellinen että olen saanut näin ihanat vanhemmat ja he ovat antaneet kaikkensa meitä kasvattaessaan. Kun äitini kertoi pääsevänsä häävieraaksi ja ettei hänellä ollut mitään päälle pantavaa, olin innoissani. Innoissani siitä että pääsisin kokeilemaan jotain ihan uutta ja erilaista ompelua, mutta ennen kaikkea siitä, että saan välillä auttaa äitiäni.

Ensin suunnittelimme mekkoa yhdessä ja esille nousi että mekon täytyy täyttää kaksi vaatimusta; se ei saanut olla liian lyhyt, muttei iltapukukaan ja mekossa tulisi pystyä tekemään töitä jotka sisältävät nostelua, kääntymistä ja kurottamista. Tämän lisäksi mekon tulisi olla valmis viimeistään 22.8. koska tuo oli ainut päivä jolloin aikataulumme menivät edes hiukan yksiin.

Olin juuri kärsinyt reippaasta ompelujumista ja tuijotellut kasvavia kangaskasoja, saamatta kuitenkaan aloitettua mitään ompelutyötä joten hiukan ehkä hirvitti aloittaa moinen työ. Siinä vaiheessa kun Eurokankaan kassalla maksettiin kangasostoksia tajusin että nyt se on menoa, enää ei peräännytä. Noin kaksi viikkoa meni mekon valmistumiseen suunnitteluineen, sovituksineen ja ompeluineen. Välissä ahdisti, stressasi ja välillä vähän riemuitsinkin ja välillä oli pakko tehdä jotain ihan muuta, kuten vaikka leipoa tai korjata omia farkkuja.

Loppujen lopuksi sain kuitenkin mekon valmiiksi ja vieläpä hyvissä ajoin! Mekon yläosa on kuositeltu joustamattoman yläosan kaavasta ensin äitini mitoille ja ¾-hihaiseksi ja lopulta aivan uusiksi, eikä alkuperäistä kaavaa ole jäljellä mitään. Onneksi minulla on ihania ja ennen kaikkea osaavia ystäviä, sillä en olisi ilman heidän kaavoitustaitojaan selvinnyt tästä projektista. Kiitos siis teille. Mekon helma on täyskellon muotoinen, pitsiosa leikattu kahdessa osassa ja satiini sektoreittain. Kankaaksi yläosaan äitini halusi jotain joustavaa ja päädyimme Eurokankaan mustaan scubaan, koska se oli hiukan kiiltävää ja jämäkämpää kuin perus puuvilla-elastaanitrikoo. Helmaosassa on Eurokankaan satiinia, sekä pitsiä.

Varsinaisen hameen ja sen sovitusversioiden lisäksi ompelin äidilleni myös alushameen mekkoa varten. Kymmenen metriä tylliä sujahti raivoisan taistelun saattelemana alushameen muotoon kohottamaan mekkoa. Lopputulos oli äitini toiveiden mukainen ja hän oli tyytyväinen, vaikka itse näenkin mekossa vain ne asiat jotka nyt tekisin toisin. Pääasia oli kuitenkin se että äidilleni tuli hyvä mieli ja hän sai oman makunsa mukaisen ja sopivan kokoisen juhlamekon.


Opettavainen, joskin aikataulun takia hermoja raastava, ompeluprojekti takana ja nyt on tyhjä olo. Taidan uppoutua muutamaksi päiväksi tavallisten ja helppojen joustavien kankaiden ompelun pariin.

tiistai 16. elokuuta 2016

Ompelujumin purkamista

Välillä ei ompelu luista. Tehtävää tuntuu olevan aivan liikaa, mutta mitään ei saa aloitettua. Mielen valtaa ompelujumi. Näitä jumeja minulla ainakin on säännöllisesti. Välillä jumittaminen ja aikaansaamattomuus kestää muutaman päivän, välillä pari viikkoa. Lopulta jumia on pakko purkaa jollain. Tällä kertaa tartuin pieneen korjausommeltavien pinoon. Korjausompelut eivät kuulu lempi tehtäviini, mutta aina vähän aikaa haudottuani rikkinäisiä vaatteita saan ne korjattua lopulta nopeasti.


Tällä kertaa korjattavia vaatteita oli vain kolme, tai no, oikeammin vain kolme pääsi korjattavaksi. Pinoon jäi vielä odottamaan yksi vetoketjun vaihto, koska se jos joku on tylsää! Erityisesti farkkujen korjaus oli se mistä halusin kertoa. Törmäsin nimittäin Facebookin ompeluryhmän kautta Hääräämön ohjeeseen kuinka farkut paikataan huomaamattomasti ja helposti. Loimilangansuuntainen suoraommel on nopea ja näppärä tapa korjata farkkujen reiät ilman kirjavia paikkoja, en voi muuta kuin suositella.

Yksi ompelujumin hoitokeino minulla on leipominen. Jos en saa aikaiseksi ommeltua, niin käytän ylimääräisen energian leipomiseen. Tällä kertaa leipasin helppoja porkkanasämpylöitä, harmillista vain että sämpylät tuntuvat hupenevan nopeasti. Seuraavassa sämpylöiden ohje, kerrankin tuntui että kulhoon mutu-tuntumalla heitellyt ainekset saivat aikaan hyvä lopputuloksen.

Porkkanasämpylät (noin 16 sämpylää)

5 dl maitoa
1,5 pss kuivahiivaa
3 porkkanaa raastettuna
2 rkl hunajaa
2 tl suolaa
3 dl puurohiutaleita
1 dl rouhittuja auringonkukan siemeniä
½ dl rypsiöljyä
8-10 dl vehnäjauhoja

1. Lämmitä maito 42 asteiseksi, sekoita kuivahiiva pieneen määrään jauhoja ja yhdistä maitoon.

2. Lisää porkkanaraaste, hunaja, suola, puurohiutaleet, siemenet ja öljy, sekoita tasaiseksi. Lisää vehnäjauhot pienissä erissä koko ajan sekoittaen. Lopeta lisääminen kun taikina on kiinteää ja pehmeää. Anna kohota liinalla peitettynä noin 30 minuuttia.

3. Leivo sämpylät ja kohota jälleen vähinrään 15 minuuttia liinalla peitettynä. Paista sitten 225°C uunin keskitasolla noin 10-15 minuuttia uunista riippuen. Sämpylät ovatparhaimmillaan heti tuoreena ja lämpiminä.



sunnuntai 7. elokuuta 2016

Aivan huippu Huippu-takki!

Posti toi tällä viikolla mukanaan iik-niin-ihanan Mekkotehdas koulutyttöjen tyyliin -kirjan ja alle vuorokaudessa kirjan saapumisesta oli valmiina ensimmäinen kokeilu. Pakko myöntää että tämä oli henkilökohtainen ennätykseni kaavakirjan korkkaamisessa. Oman kirjani tilasin pitkän empimisen jälkeen Adlibriksestä ennakkoon ja jälleen kerran tilaus sujui moitteetta ja kirja napsahti nopeasti postiluukusta sen saavuttua verkkokauppaan.


Selattuani tuon äärettömän kauniilla kuvilla koristellun teoksen, hyppäsi yksi vaatekappale heti tehtävien listalle nimittäin Huippu-takki. Vaatekaapissani on pyörinyt jo likemmäs kymmenen vuotta yksi vanha päälle heitettävä neule, mutta en ole löytänyt mieleistäni kaavaa jolla lähteä kokeilemaan korvaajan tekemistä. Nyt löytyi se kaava!


Kankaana minulla oli Kangaskapinan harjattua collegea tummempana meleerattuna harmaana koskasitä sattui löytymään riittävä pala ylimääräisenä. College sopi kaavaan kuin nakutettu ja nyt minulla on uusi ihanan isoilla taskuilla varustettu koti-kauppa-jokapaikan takki.


Kaavoista valitsin koon 164cm muutoin, mutta lisäsin rinnanympärykseen muutaman sentin kun koulutyttöjen kaavat eivät sellaisenaan ihan imettävän äidin rintavarustukselle sovi. Hihoja myös pidensin 5cm koska halusin takkiini hieman ylipitkät hihat, mutta alkuperäisen kaavan hihat olisivat olleet normaalihihoiksi sopivan mittaiset. Kerrassaan huippu kaava ja näitä aion valmistaa vielä pari tai muutaman tai katsotaan kuinka paljon innostun. Ompelujärjestys ei ollut ihan omaan tyyliin käypä, mutta sitäkin on helppo muokata matkalla mieleisekseen.
 

keskiviikko 3. elokuuta 2016

Leivotaan, leivotaan!

Tänään on ollut leivontapäivä. Pidän leipomisesta ja mielelläni leivon kotiväelle, mutta myös muillekin. Huomenna on luvassa huikeiden naisten kahvitteluhetki ja olihan sinne pakko jotain tekasta. Lisäksi ystäväni tuli lastensa kanssa pikavisiitille kauempaa, joten en heitäkään halunnut kestitä ilman tarjottavia.

Siispä leipasin ensin turkinpippurimarenkeja, oi mitä herkkua! Sain reseptin yhdeltä ompelevalta ystävältäni ja jäin ensimaistiaisella koukkuun. Turkinpippureiden ansiosta marengit eivät ole liian makeita ja sopivat salmiakin ystävän suuhun kuin nenä päähän. Marengit ovat gluteenittomia ja maidottomia, joten ne ovat päässeet tarjottavien vakiolistalle kotonamme. Koska marenkien ohjetta on minulta paljon kyselty, niin tässä se tulee, samanlaisena kuin sen ystävältäni sain.


Turkinpippurimarengit
5 kananmunan valkuaista
3 dl sokeria
¼ tl suolaa
n.1pss Fazer Tyrkisk Peber Crush-rouhetta

1. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää vatkauksen ohessa sokeri ja suola pienissä erissä.

2. Kun vaahto on kovaa, lisää hieman vajaa pussillinen Turkinpippurirouhetta ja sekoita kevyesti. Laita massa pursotuspussiin ja pursota pellille tasasin välimatkoin pieniä marenkeja.

3. Paista 100°C noin 3 tunnin ajan, maistele välillä ja testaa ovatko marengit jo kuivuneet. Kun marengit ovat kypsiä sammuta uuni ja laita patakinnas/ puuhaarukka luukun väliin ja anna marenkien kuivua uunissa läpi yön/päivän.

Marenkien lisäksi piti leipoa vielä tälle päivälle jotain tarjottavaa, joka kelpaisi myös lapsille. Päädyin tuttuun ja turvalliseen mustikkapiirakkaan, tällä kertaa tavallisista vehnäjauhoista mutta ohje toimii hyvin myös gluteenittomilla jauhoilla 1:1 tehtynä tavallisiin jauhoihin nähden. Ohjeen olen muokannut mieleisekseni monien yritysten ja muutaman erehdyksen kautta. Tämä mustikkapiirakka on hyvä keino tuhota pakastimesta viime kesän marjoja ja leipominenkin on niin helppoa, että sen voi toteuttaa vaikkapa 3-vuotiaan yli-innokkaan apurin kanssa.


Mustikkapiirakka (1 pellillinen)
6 dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
1 kananmuna
3 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
3½ dl maitoa
100g voisulaa

pinnalle
300-400g mustikoita
sokeria

1. Sekoita jauhot leivinjauheen kanssa, lisää loput aineet kulhoon ja sekoita sähkövatkaimella tasaiseksi. Kaada taikina leivinpaperilla peitetylle uuninpellille.

2. Lisää taikinan päälle jäiset mustikat ja ripottele sokeria kevyesti piirakan päälle. Paista 200°C uunin keskitasolla noin 20-25 minuuttia. Tarjoile vaniljajäätelön kanssa hieman jäähtyneenä.



Hyvää oli vaikka tyydyin pursottamaan marengit pakastepussilla, välillä saa laiskotella ulkonäön kustannuksella jos maku on kohdillaan, eikö? Toivottavasti ensi kerralla muistan ostaa sokeria, ettei naapureilta lainaaminen tule tavaksi.