keskiviikko 17. elokuuta 2016

Prinsessamekko äidilleni

Kuten jo aiemmin kirjoitin, on minulla ihana täti, mutta minulla on myös mahtava äiti. Äitini on tukenut minua heikkoina hetkinä ja kiljunut kanssani riemusta kun on ollut sille aihetta. Äitini on opettanut minulle paljon ja vaikka joskus olen hänen rajoituksiaan ja opetuksiaan kyseenalaistanut ja kummastellut, näin jälkeen päin tarkasteltuna ne kaikki ovat pyrkineet vain turvaamaan minun ja sisaruksieni elämän.

Olen suunnattoman kiitollinen ja onnellinen että olen saanut näin ihanat vanhemmat ja he ovat antaneet kaikkensa meitä kasvattaessaan. Kun äitini kertoi pääsevänsä häävieraaksi ja ettei hänellä ollut mitään päälle pantavaa, olin innoissani. Innoissani siitä että pääsisin kokeilemaan jotain ihan uutta ja erilaista ompelua, mutta ennen kaikkea siitä, että saan välillä auttaa äitiäni.

Ensin suunnittelimme mekkoa yhdessä ja esille nousi että mekon täytyy täyttää kaksi vaatimusta; se ei saanut olla liian lyhyt, muttei iltapukukaan ja mekossa tulisi pystyä tekemään töitä jotka sisältävät nostelua, kääntymistä ja kurottamista. Tämän lisäksi mekon tulisi olla valmis viimeistään 22.8. koska tuo oli ainut päivä jolloin aikataulumme menivät edes hiukan yksiin.

Olin juuri kärsinyt reippaasta ompelujumista ja tuijotellut kasvavia kangaskasoja, saamatta kuitenkaan aloitettua mitään ompelutyötä joten hiukan ehkä hirvitti aloittaa moinen työ. Siinä vaiheessa kun Eurokankaan kassalla maksettiin kangasostoksia tajusin että nyt se on menoa, enää ei peräännytä. Noin kaksi viikkoa meni mekon valmistumiseen suunnitteluineen, sovituksineen ja ompeluineen. Välissä ahdisti, stressasi ja välillä vähän riemuitsinkin ja välillä oli pakko tehdä jotain ihan muuta, kuten vaikka leipoa tai korjata omia farkkuja.

Loppujen lopuksi sain kuitenkin mekon valmiiksi ja vieläpä hyvissä ajoin! Mekon yläosa on kuositeltu joustamattoman yläosan kaavasta ensin äitini mitoille ja ¾-hihaiseksi ja lopulta aivan uusiksi, eikä alkuperäistä kaavaa ole jäljellä mitään. Onneksi minulla on ihania ja ennen kaikkea osaavia ystäviä, sillä en olisi ilman heidän kaavoitustaitojaan selvinnyt tästä projektista. Kiitos siis teille. Mekon helma on täyskellon muotoinen, pitsiosa leikattu kahdessa osassa ja satiini sektoreittain. Kankaaksi yläosaan äitini halusi jotain joustavaa ja päädyimme Eurokankaan mustaan scubaan, koska se oli hiukan kiiltävää ja jämäkämpää kuin perus puuvilla-elastaanitrikoo. Helmaosassa on Eurokankaan satiinia, sekä pitsiä.

Varsinaisen hameen ja sen sovitusversioiden lisäksi ompelin äidilleni myös alushameen mekkoa varten. Kymmenen metriä tylliä sujahti raivoisan taistelun saattelemana alushameen muotoon kohottamaan mekkoa. Lopputulos oli äitini toiveiden mukainen ja hän oli tyytyväinen, vaikka itse näenkin mekossa vain ne asiat jotka nyt tekisin toisin. Pääasia oli kuitenkin se että äidilleni tuli hyvä mieli ja hän sai oman makunsa mukaisen ja sopivan kokoisen juhlamekon.


Opettavainen, joskin aikataulun takia hermoja raastava, ompeluprojekti takana ja nyt on tyhjä olo. Taidan uppoutua muutamaksi päiväksi tavallisten ja helppojen joustavien kankaiden ompelun pariin.

2 kommenttia: