torstai 28. heinäkuuta 2016

Helppo istuinpehmuste syöttötuoliin

Neitimme ei ole ollut koskaan mikään mini-vauva, mutta syöttötuoleissa tuo kahdeksan kiloinen murunen muuttuu minimaaliseksi ja hänen ympärillään on paljon tyhjää tilaa. Vaikka tyttäreni on osannut jo tovin istua ilman tukea niin tuo tyhjä tila hänen ympärillään vetää ruokia puoleensa kuin magneetti. Työlistalla onkin ollut jo jonkun aikaa istuinpehmuste syöttötuoliin, koska kaupan valmiit eivät omaa silmää miellytä. Mieheni toivoi että pehmuste olisi pyyhittävissä tiskirätillä, jotta jatkuvalta pesukonerumbalta vältyttäisiin. Näin ollen materiaaliksi valikoitui kerni, tarkemmin sanottuna Eurokankaan Minja punaisena. Valmiin istuipehmusteen selkäosa on tasoon levitettynä noin 63cm x 16cm ja istuinosa on noin 16cm x 21cm.


Istuinpehmustetta varten tarvitset:
n. 25cm x 85cm kokoisen palan kangasta, itselläni kerniä
levyvanua
ompelukoneen
(teflonjalan ompelukoneeseen, jos ommeltavan kankaan pinta on tahmea)
perustarvikkeet kuten neulaa, lankaa, sakset jne.

Ja sitten töihin. Leikkaa kankaan taitteelta kaksi suorakulmiota, joista toinen on 18cm korkea ja 63cm leveä ja toinen 23cm leveä ja 18cm korkea. Huomioithan että mitat on tarkoitettu kaksinkerroin leikatulle kankaalle. Jos et leikkaakaan taitteelta niin huomioi se suorakulmioiden koossa (tee siis ohjeeseen nähden kaksinkertaiset).

Merkitse isomman kappaleen nurjalle puolelle taitteelta vastakkaiseen reunaan menevä katkoviiva 19cm päähän molemmista reunoista. Merkitse samalla hakkimerkit 2cm päähän katkoviivoista (kohti keskiosaa) kuvan osoittamalla tavalla.

Ompele sitten 1cm saumanvaroilla pienen suorakulmion molemmat avoimet päädyt, sekä ison suorakulmion päädyt ja päädyistä katkoviivaan asti. Jos kankaasi on purkautuvaa materiaalia, huolittele ommellut reunat. Ompelun jälkeen kappaleiden pitäisi näyttää tältä.

Käännä työn molemmat osat oikein päin ja leikkaa levyvanusta istuinosaa varten kaksi levyä ja selkäosaa varten kolme tai neljä keskenään saman kokoista levyä. Levyt saavat olla noin senttimetrin matalampia ja 2cm kapeampia kuin kangasosat, jotta ne mahtuvat ongelmitta paikoilleen.

Leikkattuasi levyvanut, laita ne oikein päin käännetyn työn sisään, jolloin ison kappaleen pitäisi näyttää tältä.
Ompele sitten katkoviivojen kohdalta suoralla tikillä suorat viivat alareunasta ylös. Omasta kernikankaastani kuulsi kuulakärkikynä juuri sopivasti läpi, joten minun ei tarvinut mittailla tai tehdä erillisiä merkintöjä oikealle puolelle. Tämän vaiheen jälkeen selkänojan muoto alkaa jo hahmottua.
Seuraavaksi kohdista istuinosan avoimen reunankulmat selkänojan hakkimerkkeihin ja ompele työ käsin tai koneella selkänojan kääntöaukon toiseen reunaan kiinni. Kuvassa selkänojakappale on päällä ja sen alla on istuinosan kääntöaukko. Tällä ompeleella suljetaan istuinosan kääntöaukko ja yhdistetään se oikeaan kohtaan selkäpehmusteessa.
Tämän jälkeen työssä on enää yksi täysin ompelematon kankaan reuna.
Neulaa tai klipsitä reunaan 1cm taite ja vedä taite hieman viimeisimpänä ommellun suoran yli. Ompele mahdollisimman läheltä taitetta, joko edellisen suoran viertä tai reilusti sen yli.


Valmis! Ei ollut vaikeaa ja ainakin itse olen tykännyt valmiista pehmusteesta näin muutaman päivän käytön jälkeen. Kernikankaan kuosi oli aivan lempparini, ihanan pirteä ja ehkä hiukan retrohtava. Tuo vähän väriä meidän kulahtaneeseen syöttötuoliimme. Omalle ostoslistalle on ehkä lisättävä teflonpaininjalka tai ainakin teflonteippiä, kun kuulemani mukaan sekin voisi toimia.







sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Kesähelteille syysvaatetta

Kun kesäsää on nihkeimmillään ja mittari kipuaa jo aamusta yli +20 asteen niin mikä olisi sen parempaa tekemistä kuin tehdä vaatteita syksylle. Syksy saapuu kuitenkin, piti siitä tai ei. Omat syysvaatetehtailuni alkoivat itsekkäästi itselleni tekemästä asusta eli tunika ja villasukat. Koska Suomen kesä on tunnetusti kylmä mutta vähäluminen, voi yhdistelmää käyttää huoletta jo nyt.


Aloitetaan vaikkapa sukista. Sukat on neulottu teetee:n Alpakka+ langasta Drops:in alpakkalangalle suunniteltujen palmikkosukkien ohjeella. Ihanan kapea malli tuossa sukassa ja sopi kerrankin kaventamatta pieneenkin jalkaan. Hiukan lyhensin jalkaterän osuutta kun oma jalkani on kokoa 35/36 ja ohjeen mukaan neulottuna jalkaterästä olisi tullut turhan reilu. Pehmeät ja lämpimät alpakkasukat, täydelliset sohvalla löhöilyyn kylminä syysiltoina.




Mekko on omasta tunikakaavastani muokkailtu oman mielen mukaiseksi. Kankaana on ihana Pehemiän (tuleva Ommellinen) Babushka Roses joustocollege, jota olen säästellyt ja silitellyt hartaasti. Lähtökohta mekkoon oli että halusin jotain syksyistä missä on pitkät hihat ja taskut, muutoin suunnitelma oli avoin.

Pitkän pohdinnan ja muutaman melkein aloitetun kokeilun jälkeen lähdin kehittelemään aiemmin kokeilemaani mallia jossa rinnan alle tulee kaitale. En halunnut taskuja tällä kertaa sivusaumoihin, joten päädyin kokeilemaan taskuja heti kaitaleen alle. Tykkään! Taskut ovat myös reilun kokoiset ja niihin mahtuu helposti avaimet, puhelin ja puoli käsilaukullista tavaraa. Hihat olivat ensin liian leveät ja löysät ja kavensin niitä ehkä himpun verran liikaa, mutta onneksi mekko jäi vielä käyttökelpoiseksi.

Kuvat on valitettavasti otettu olohuoneemme nurkassa, joten sohvan kulma vilahtelee niissä aika ajoin. Mies pääsi kuvaajaksi ja ilmeetkin ovat sen mukaiset, mutta olipahan hauskaa.



keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Inhokkiompeluksia ihanista kuoseista vai ei?

Minulla on kaksi inhokkiompelusta; verhot ja yöpuvut. Verhojen ompelusta en pidä siitä yksinkertaisesta syystä, että en ikinä onnistu ompelemaan riittävän siististi pitkiä suoria. Kodissamme verhot ovatkin pääsääntöisesti ylipitkiä tai lyhennetty laiskasti silitettävällä liimanauhalla. Toinen inhokkini on yöpuvut, mutta siihen en ole keksinyt syytä miksi. Olen kokeillut erilaisia kaavoja, kuoseja ja vaikka mitä, mutta ei, yöpukujen ompelu on kamalaa.

Fakta on kuitenkin se että lapseni kasvavat ja kumpikin heistä tarvitsee myös öisin vaatetta ylleen koska tällainen omakotitalo/paritalo/mikä lie on huomattavasti viileämpi asuinpaikka kuin kerrostaloasunto. Keväällä taistelin itseni kanssa ja leikkasin molemmille lapsille kolme yöpukua. Tyttärelleni kolme vetoketjuhaalaria tilkuista ja pojalle kolme nepitettävää haalaria. Sain ommeltua tytön yöpuvut ja yhden pojan yöpuvuista, mutta kaksi haalaria jäi lojumaan ufopinoon. Nyt sain itseäni vihdoin otettua niskasta kiinni ja ryhdistäydyin, otin nuo kaksi 4-5kuukautta leikattuna lojunutta unihaalaria käsittelyyn ja ompelin ne valmiiksi. Hyvä minä!

Kyllä oli tahmeaa, tuntui että vaikka kuinka yritin motivoida itseäni että homma on nopeasti ohi niin jokainen kone vastusti osaltaan työn valmistumista. Kantinkääntäjä käänsi resoria miten sattuu, peitetikkikone teki hyppytikkiä juuri silloin kun huvitti, ompelukone suttasi ja jumahti aloitukseen. Tuntui kuin motivaationpuutokseni ja ärsyyntymykseni olisi tarttunut koneisiini ja aiheuttanut niidenkin kiukuttelun.

Onneksi apu löytyi läheltä. 3-vuotias poikani seurasi aikansa ompeluani sivusta ja tuli sitten kysymään: "Äiti, saanko minäkin tulla ompelemaan?" Ensimmäinen haalari valmistuikin pojan kanssa yhteistyötä tehden. Poika istui sylissäni kun ompelin sauman, sitten hän auttoi lankojen päättelyssä ja leikkaamisessa. Lopuksi vielä nepitimme yöpuvun yhdessä ja lapsi oli onnellinen saadessaan auttaa.

Saatuamme valmiiksi ensimmäisen yöpuvun, halusi poikani sovittaa vaatetta heti ja lopulta sain haalarin kuvattavaksi vasta pienoisen kinastelun jälkeen. Käyttäjä oli siis lopputulokseen erittäin tyytyväinen. Tästä innostuneena taistelin vielä toisenkin yöpuvun valmiiksi ennen iltapalaa ja sitten hätä-pika-kuvaus ja yöpuku lapselle käyttöön ja unille. Laiska kun olen, lisäsin väljyyttä unihaalariin pojalle sen verran reilusti että näillä luulisi pärjäävän taas likemmäs vuoden verran. Toivotaan parasta ja toivotaan että pääsisin yli tästä inhokkivaiheesta.




perjantai 15. heinäkuuta 2016

Rakas tätini

Minulla on ihana täti. Hän on ollut minulle rakas ja läheinen koko pienen elämäni ajan ja hän on yksi innokkaimmista kannustajistani ompeluharrastukseni suhteen. Tottakai omat vanhempani ja puolisoni tukevat minua myös, mutta tätiäni en vain voi jättää erikseen mainitsematta. Oikeastaan, tätini on kannustanut minua jokaisen harrastukseni kanssa. Hän on käynyt kannustamassa minua ja joukkuettani niin Cheerleadingin SM-kilpailuissa kuin pienemmissäkin kisoissa. Nuorempana tyttönä oli hienoa kun pääsimme aika ajoin yökylään tädillemme. Ensin junamatka yksin, sitten tädin luona käytiin shoppailemassa ja syömässä ravintolassa, voiko teini parempaa viikonloppua toivoa?

Aloitettuani ompeluharrastukseni, lupautui tätini ensin alkuun koekaniiniksi jotta sain ommella muutakin kuin lastenvaatteita. T-paita taisi olla ensimmäinen tädilleni ompelema vaate ja ilmeisesti lopputulos on ollut mieluinen. Ajan kuluessa tädilleni on muodostunut oma (hyvä) kangasmaku ja nykyään hän tekee itse kangastilauksensa ja sovimme yhdessä mitä mistäkin kankaasta ommellaan ja millä aikataululla.

Tällä kertaa ihana tätini oli shoppaillut Verson puodissa ja löytänyt kolme mieleistä kangasta. Lisäksi varastoista löytyi Jyväskylän kangaskaupan Mustard Waves digiprinttitrikoota odottamassa inspiraatiota. Verson Puodin vihreästä Ruusuhuivitrikoosta tätini halusi kesäksi topin, joten ei muuta kuin toppikaava työn alle ja lopputuloksena ihanan raikas painijanselkätoppi. Tämä kangas on vain niin kaunis ja väri kerrassaan upea! Kuvia olisi voinut napsia vaikka kuinka monta, sillä itse en kyllästy tähän kankaaseen niin millään.






Ja pääsinpä samalla myös ompelemaan elämäni ensimmäiset ihka omat ompelumerkkini. Nyt aion iskeä sellaisen jokaiseen ompelukseen jos se vain suinkin on mahdollista, onhan se hauskaa merkitä oma työnsä ja myöhemmin katsoa missä ja kenellä sellaisen bongaa.

Loppujen kankaiden kohdalla sain vapaat kädet, kunhan hihat eivät olisi aivan lyhyet lopuissa ompeluksissa koska syksy saapuu taas väistämättä. Verson puodin Riikinkukko-trikoosta ompelin tädilleni simppelin laatikkopaidan, holkkihihoilla ja takaa pidemmällä helmalla. Hiukan emmin miltä lopputulos näyttää, mutta ainakin tasona miellyttää omaa silmää. Pitää myöhemmin kokeilla tuota mallia itsellekin.



Verson puodin Ruusut-trikoota oli niin pitkä pala etten raaskinut katkaista sitä vain paidaksi, onneksi tädilleni sopi ajatus tunikasta. Kankaan sävyt ovat kauniit ja kuosina ruusut iskevät minuun enemmän ja enemmän. Kesäinen kaatosade yllätti Hattarahirviön kuvaussession, joten kipittelin sisälle ja yritin saada teille kahdesta viimeisestä ompeluksesta edes jonkinlaiset kuvat.



Viimeisimpänä, muttei suinkaan vähäisimpänä ompeluksena esiteltäväksi jäi Jyväskylän kangaskaupan digitrikoosta tehty ¾-hihainen paita. Perusvaatteisiin ei tarvitse mielestäni isompia jippoja tai temppuja, kun käytössä on kuosikangas. Toki välillä itsekin kikkailen kuosikankaiden kanssa, mutta enemmän suosin simppeleitä malleja.


Tällaisia rakkaalle tädilleni tällä kertaa. Onko sinulle omaa ompelukummia, sukulaista, tuttua tai muuta henkilöä joka on kannustanut sinua ompelussa alusta asti tai jolle ompelet säännöllisesti koska toinen arvostaa töitäsi? Kerro ihmeessä kommentteihin, niitä on mukava lueskella.

sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Mies kangaskaapilla ja kuinkas sitten kävikään..

Minä, kuten moni muukin, kuulun Facebookissa moneen eri käsityöyhteisöön joissa jaamme kuvia töistämme ja aika ajoin joku keksii jonkun ompelua vauhdittavan haasteen. Tällä viikolla yhdessä ryhmistä annettiin haaste päästää puoliso ja/tai lapset kangaskaapille valitsemaan kolme kangasta pussiin, joka suljettiin muutamaksi päiväksi. Pussin sai avata perjantai aamuna kello 8:00, vähintään yhtä pussin kankaista piti käyttää ja työ piti olla valmis viimeistään sunnuntaina 10.7. klo 21:00. Lisäksi omasta kangaskaapista sai käyttää muita kankaita ja tarvikkeita, kunhan pussin kangas olisi pääosassa. Yllytyshullu kun olen, oli minunkin osallistuttava, joten ei muuta kuin kaksi kappaletta kangaskasseja miehelle käteen ja ohjeistus, sitten lähdin itse kauppaan.

Pari iltaa mieheni myhäili ja naureskeli tehneensä ompelun minulle helpoksi, koska hän valitsi niin hyvät kankaat. Perjantaiaamuna pääsin avaamaan yllätyspussin ja ei puolisoni väärässä ollut. Pussista paljastui 50cm täysleveää PaaPiin Jussi luomujerseytä, pieni pala murretun oranssia trikoota ja pieni pala mustaa joustocollegea. Pakko myöntää että yllätyin postiivisesti, ehkä hieman kuitenkin pelkäsin jonkin asteista kuosi- tai värioksennusta joka olisi kerätty pussiin ihan kiusallaan.

Lauantaipäivän aikana visioni vahvistui ja illalla pääsin leikkaamaan kappaleet. Jussi-jerseystä tulisi peplum-mallinen body tyttärelleni seuraavassa koossa eli 80 senttisenä ja joustocollegesta legginssien tyyppiset housut. Totuus valkeni pian. Peplumiin suunnittelemani kangas ei riittänytkään koko bodyyn, onneksi oli oranssia jerseytä joten siitä sain alaosan tuplanepityksineen leikattua. myös musta joustocollegepala oli sen verran pieni ettei siitä saanut leikattua edes legginssejä joten päädyin tekemään pienestä joustocollegepalasta tyttärelleni rusettipannan. Omasta kangaskaapista täydensin settiä mustalla Nosh:n farkkucollegella, josta leikkasin legginssit tytön nykyisessä koossa.


Lopputuloksena valmistui tämä ihana setti, jonka kuvaaminen sadepäivänä osoittautui erittäin hankalaksi. Valo ei meinannut riittää millään, mutta josko näistä kuvista saisi hiukan selvää.



Mitähän kivaa sitä seuraavaksi keksisi? No, sen tiedän että jatkossa jos iskee ompelujumi eikä kaapin kankaista oikein mikään innosta, laitan mieheni valitsemaan minulle muutaman satunnaisen kankaan. Kummasti toisen valitsemista kankaista ideoita nousi lopulta vaikka muille jakaa.


torstai 7. heinäkuuta 2016

Mekkobodyja pikkuprinsessoille

Olen löytänyt uuden innostuksen, mekkobodyt! Kivaa pukea tytölle mekko, ilman että se ryttääntyy heti lapsen kainaloihin vauvaa nostellessa ja kantaessa. Lyhyemmällä helmalla olevat mekkobodyt eivät myöskään haittaa tyttäreni omaa liikkumista, joka tapahtuu vielä tällä hetkellä ryömien. Ensimmäisen mekkobodyni tein toukokuussa ja sen kuvan on voinut bongata Instagram-tililtäni @hattarahirviö jo silloin. Tuolloin kankaana käytin Verson Puodin Paratiisi Maija-trikoota, jota väritin Ikean kangastusseilla.


Seuraavan bodymekon valmistumiseen meni tovi, mutta taas piti kokeilla jotain uutta eli tuplahelmaa. Ystäväni sai kesäkuussa ihanan pienen tyttären, joten vauvalahjaksi surauttelin neidille pienen setin. Bodymekko valekietaisupääntiellä koossa 62cm ja sävyihin sopiva rusettipanta, lopputulos on aika suloinen vaikka itse sanonkin. Kankaana oli omista varastoista valkoista ja mustaa (bodyn haaraosa) trikoota, sekä Pehemiän Jasmin luomutrikoota.


Viimeisin mekkobody tuli jälleen omalle tyttärelleni ja kellohelmalla tietty. Kankaana ihana PaaPii:n Linnea luomujersey raikkaassa omenan vihreässä sävyssä. Mekkobodyn haaraosassa on tuplanepit, jotta käyttöikä olisi himpun tavallista bodya pidempi. Alunperin kaavana olen käyttänyt Ottobre:n Kisuliini raglanbodya (6/12), jota olen kuitenkin "hieman" muokannut. Hieman lainausmerkeissä siksi, että kaavamuutoksia on omastamielestäni jo varsin reippaasti. Olen hieman suurentanut pääntietä, lisännyt pituutta etu-ja takakappaleelle, kaventanut haaraosaa etu- ja takakappaleelta, pidetänyt takakappaleen haaraosaa reilusti ja lisännyt siihen tuplanepit ja näiden muutosten jälkeen olen katkaissut kaavan, piirtänyt siihen sopivan kellohelman ja/tai valekietaisuyläosan.


sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Euroopan mestarin oma huppari

Kävi niin hienosti että kovan työn ja treenin tuloksena isäni meni ja voitti voimanoston Euroopan mestaruuden sarjassaan alkukesästä. Päätin heti että pitäähän mestarille oma huppari tehdä, joten ei muuta kuin suunnittelemaan. Äitini auttoi ottamalla mitat sopivasta hupparista ja näin isäni oli täysin tietämätön yllätyksestä.

Halusin kokeilla jotain uutta ja päädyin kokeilemaan Made for Apes-blogin tähtihuppari-ohjetta, mutta muokkasin kaavan vetoketjulliseksi. Kankaaksi valikoitui Eurokankaan joustocollege kahdessa eri sävyssä, resori oli omista varastoista kaivettua. Halusin huppariin myös ehdottomasti tekstiä silityskalvosta ja aluksi suunnittelin leikkaavani tekstin itse askarteluveitselläja saksilla. Tekstiä suunnitellessani, vietin tovin jos toisenkin Kotimaisten kielten keskuksen Kielitoimiston ohjepankin sivuilla tutkimassa sanamuotojen oikeinkirjoitusta. Kyllä tälläkin tavalla päänsä kipeäksi saa jos haluaa. Suunnitelman valmistuttua tulin onneksi järkiini ja tilasin suunnittelemani tekstin ja kuvan Kuiskaus.fi-nettikaupasta, itselläni olisi mennyt ikä ja terveys kalvojen kanssa nyhrätessä, mutta nyt sain kuvan silitysvalmiina kotiin. Ihanan helppoa, voin lämpimästi suositella!

Lopputulokseen tyytyväisiä ovat itse Euroopan mestari, lähipiiri kuin tekijäkin, joten eiköhän tässä voi hiukkasen hymyillä. Lopuksi muutama kuva ja kuvien jälkeen löytyy myös linkki hupparin saajasta kirjoitettuun lehtijuttuun.




Paikallislehti Akaan Seudun juttu voimanoston Euroopan mestaruudesta löytyy täältä. Toivottavasti syyskuun maailman mestaruuskisojen jälkeen saisin tehdä jälleen uuden hupparin.

perjantai 1. heinäkuuta 2016

Tilauksesta timanttimekko

Minulta tilattiin aiemman ompelukseni mukainen timanttimekko. Kankaaksi asiakas valitsi ihanan Verson Puodin Hauki-trikoon. Lopputuloksena kesäinen mekko kuosista jossa on särmää.


Kankaan laatu oli jälleen ihanan pehmeää trikoota, joka laskeutui kauniisti. Oma lempi kangaskauppani alkaa olla selviö, joten ei ihme jos sitä tulee perheelle ja ystäville mainostettua.


Ylimääräisestä kankaasta surahti nopeasti kasaan myös kaksinkertainen trikoopipo syksylle.




Toivottavasti mekko takaa hyvää kalaonnea käyttäjälle, tai ainakin käyttäjän aviopuolisolle. ;)