keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Syksyvaatetta äidilleni

Kävipä niin että ostin itselleni syyskuun alussa vaatimattomat kahdeksan metriä villa-silkkineulosta. Tuo jumalaisen pehmeä, kauniisti laskeutuva ja ihanan pehmeä kangas suorastaan huusi muumioitumista, mutta tovin taisteltuani itseni kanssa päädyin leikkaamaan kankaan vaatteiksi. Ensimmäisenä vaatteista esittelen teille äidilleni tekemän timanttimekon.


Mekossa on maltillinen vesiputouspääntie, maltillinen siksi että mekkoa voi käyttää myös töissä. Hihat ovat pitkät, mutta ne saa tarpeen vaatiessa nostettua ylös. Mekon kaava on äitini paitakaavan pohjalta piirretty oman ohjeeni mukaan.


Lisäksi äitini sai kankaasta korkean tuubihuivin jonka voi halutessaan nostaa myös hupuksi. Huivi on kapea ja noin metrin korkea, joten myös huppuna se suojaa niskaa viimalta. Villa-silkistä tuli uusi lempimateriaalini, aivan ihanaa kangasta! Kotimaisista kaupoista ainakin Majapuulla on ollut villa-silkkiä valikoimissa, mutta tällä hetkellä sitä ei näyttänyt nettikaupasta löytyvän.


Loput kuvat laitoin vain koska en osannut päättää mitkä karsisin pois. Lievää yhdennäköisyyttä havaittavissa Hattarhirviössä ja äidissään? Kumpikaan ei ainakaan pysty olemaan kameran edessä täysin pokkana ja asiallisena koko aikaa.




lauantai 24. syyskuuta 2016

Paitoja pienelle joka paikan sankarille

Ihanan ystäväni hurmaava pieni vauva on yhtäkkiä humahtanut miltein 2-vuotiaaksi vauhdikkaaksi joka paikan sankariksi, jolla oli tarvetta uusille paidoille. Joten pyöräytin eilen tuolle ihanalle pikkumiehelle kahdeksan uutta paitaa, neljä 92cm ja neljä 98cm.



Paitojen niskoihin laitoin leimasimella myös oman kädenjälkeni ja vaatteen koon tietysti. Käytin Lidlin kangasleimasinta, joka on kestänyt ainakin oman lapseni vaatteissa usein toistuvat 60 asteen konepesut.


Hattarahirviö-ompelumerkkikin näytti tavallista asenteellisemalta kun sen kaveriksi laittoi seitti-jerseytä. Molemmat kuosikankaat ovat Majapuulta ja yksiväriset omista varastoista joiden alkuperää ei aina pysty jäljittämään eli toisin sanoen muistamaan. Kankaita ei silti voi olla liikaa vaikka niiden ostopaikkoja ei muistaisikaa, eihän?


Varsin sievä pino niistä tulikin, toivottavasti joka paikan sankarikin pitää paidoistaan.


sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Kesän ihanin maximekko

Vihdoin sain sen aikaiseksi, nimittäin kesän ihanimman maximekon. Olen hautonut tätä kangasta hyllyssä koko kesän vaikka visio oli alusta asti selvä; maximekko. Kun tuli aika ommella huomasin että olin tilannut kangasta 10cm liian vähän. Ei muuta kuin kaava poikki taas kerran ja resoria sopivan mittainen palkki väliin. Ihana kangas on Verson Puodilta ja kaava omani. Tykkään.



Vielä kun joku opettaisi minut olemaan kameran edessä rennosti ja muokkaamaan kuvia niin olisin aika tyytyväinen. Vapaaehtoiset osaajat saavat ilmoittautua!


maanantai 12. syyskuuta 2016

Syntisen hyvä suklaaherkku

Syyskuun illat pimenevät ja herkkuhammasta kolottaa. Itse maistoin näitä herkkuja ensimmäisen kerran naapurin tekeminä ja olin myyty, pakkohan näitä oli siis kokeilla myös itse. Resepti on alunperin Soppa365-sivustolta ja itse en sitä muuttanut juurikaan. Yhdestä annoksesta tulee noin puolikas uunipellillistä herkkuja. Itse tein seuraavalla tavalla keksiruudut:

Pohja:
100g voita
100g maapähkinävoita
50g valkosuklaata
1dl fariinisokeria
1tl vaniljasokeria
5dl täysjyvä digestivekeksejä murskattuna

Päällinen:
200g tummaa suklaata
50g valkosuklaata

1. Rouhi valkosuklaa. Mittaa voi kattilaan ja sulata. Lisää joukkoon maapähkinävoi ja sokerit, sekoita ja anna pulpahtaa kerran. Siirrä seos pois levyltä ja lisää kuumaan seokseen valkosuklaa ja keksinmurut. Sekoita tasaiseksi.

2. Painele pohjan seos leivinpaperilla vuorattuun uunivuokaan tai uunipellille. Laita jääkaappiin seisomaan päällisen valmistamisen ajaksi.

3. Sulata tumma suklaa ja valkosuklaa erillään. Kaada tumma suklaa pohjan päälle ja tasoita. Pursota valkosuklaasta laidasta laitaan meneviä ohuita raitoja koko pohja täyteen. Ota ohutkärkinen veitsi ja vedä pystyviivat ylhäältä alas koko keksiruudukon leveydeltä. Tämän jälkeen vedä pystyviivat edellisten väleihin alhaalta ylös, lopputulos on Aleksanterin leivoksista tuttu koristelutyyli.

Vuoroin ylös ja alaspäin vedetyt viivat saavat aikaan kauniin kuvioinnin.

4. Anna jähmettyä jääkaapissa ja leikkaa terävällä veitsellä ruuduiksi tai rouhi epäsäännöllisemmiksi paloiksi. Tarjoile hyvän kahvin kanssa tai nautiskele yksinään.


keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Tilaustöitä laidasta laitaan

Tällä viikolla olen askarrellut erilaisten tilaustöiden parissa. Ensin valmistin rakkaalle ystävälleni imetystyynyn irroitettavalla päällisellä. Sisätyynyyn ompelin pienen vetoketjun, jotta lisätäytteen laittaminen edellisten lyttäännyttyä on mahdollista. Päällisessä on nepparikiinnitys ja päällinen on konepestävä. Ihanat kankaat tyynyn päälliseen ostettiin Ommelliselta.

Päällinen on Ommellisen Salmiakki-luomutrikoota

Päällisen alapuoli on Ommellisen Verkossa- luomutrikoota

Päällisen toisessa sivussa on nepparikiinnitys, jotta päällisen saa tarvittaessa pestyä.


Seuraavaksi työn alle pääsi naapurin prinsessalle paita kerhokuviin. Mikäs sen parempi prinsessakangas kuin Verson puodin Vierivät vuodet pinkkinä trikoona. Kyllä nyt kelpaa astella kuvauksiin.



Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä, tein toiselle rakkaalle ystävälleni hiukan erikoisemman ompeluksen. Ystäväni joutuu nyt tovin aikaa käyttämään kyynärsauvoja ja pyysi jos voisin ommella hänelle pehmusteet niiden käsivarren taakse tulevaan osaan. Tuumasta toimeen ja lopputulos oli varsin mielenkiintoisen näköinen mutta toimiva. Toivottavasti tämä helpottaa ystäväni kävelyä edes hiukan.



sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Päiväpeitto tilkuista tyttärelle

Kuten jo aiemmassa blogitekstissä mainitsin, osallistun jälleen yhteen Facebook-ompeluryhmän haasteeseen. Tarkemmin sanottuna olen itse haastanut muut kuluttamaan syyskuun aikana mahdollisimman paljon kangasta. Kangasta saa myydä, lahjoittaa tai vaikka polttaa, kunhan sen määrä vähenee kuukauden aikana mahdollisimman paljon.

Itselläni on roikkunut tehtävälistalla jo vuoden verran päiväpeitto tyttärelleni ja melkein pari vuotta päiväpeitto pojalleni. Päätin aloittaa pienemmästä ja helpommasta, sillä siihenkin sai kulumaan kangasta ihan mukavasti. Kaikista tyttäreni päiväpeiton kankaista on hänellä ollut jotain vaatetta, joko pienemmässä koossa tai odottamassa seuraavassa koossa. Paljon ihania kuoseja joista osaa olen säilönyt pidempään kuin osaa. Tilkkupäällisen kankaat ovat Verson Puodilta (Taimi, Pääskyset, Mummolan tuntu), Selialta (Chalk Stars), Viljamin Puodilta (Pandat), Vimmalta (Letit) ja PaaPiilta (Siiri keinuu). Taustan vaaleanpunainen fleece on Eurokankaasta.

Ensin leikkasin ison nipun neliön mallisia tilkkuja, sitten vietin yhden illan sommitellen tilkkuja omaa silmää miellyttävään järjestykseen. Kun järjestys oli löytynyt, valokuvasin sommitelman ja aloitin seuraavana aamuna ompelun. Ensin ompelin tilkut pitkiksi pötköiksi eli yhden pystyrivin tilkut ylä- ja alareunoista toisiin tilkkuihin kiinni87mt. Tilkkujonot yhdistin toisiinsa ja mitattuani lopputuloksen totesin että mittavirheen takia peitto oli yhden tilkkurivin verran liian matala. Koska sommitelmani olisi mennyt pieleen vain yhden rivin lisäyksellä, päätin lisätä tilkkuja yhden rivin jokaiselle sivulle.

Saatuani tilkkupäällisen lopulliseen kokoonsa höyrytin peiton ja pyöristin sen kulmat, jonka jälkeen leikkasin peiton alapuolelle vaaleanpunaisesta fleecestä saman kokoisen palan. Neulasin peiton ylä- ja alakerrokset useista kohdista yhteen ja saumuroin reunoista kiinni toisiinsa. Reunojen saumuroinnin jälkeen tikkasin suoralla ompeleella muutaman linjan peiton päältä. Viimeiseksi kanttasin peiton reunat ympäri. Peiton lopullinen koko on noin 140cm x 100cm eli peiton reunat saa taitettua patjan alle. Tykkään lopputuloksesta hirveästi ja vaikka peitto oli aika työläs niin aion vielä tehdä pojallenikin tilkkutäkkipäiväpeiton.





Syyskuun kankaiden kulutushaasteeseen sain tällä peitolla kulutettua 2 metriä kangasta. Sen verran reilusti tuli ostettua talveksi villaa, että vielä saa ommella paljon päästäkseni plus-miinus tilanteessa edes nollille.

perjantai 2. syyskuuta 2016

Uutta vaatetta pikku neidille

Olen jälleen joutunut toteamaan karun tosiasian; lapset kasvavat ja niin tekee myös pieni vauvani. Siispä oli aika uusia tyttäreni bodyvarastoja. Elokuun viimeisenä iltana ompelin näitä kovalla kiireellä alta pois syyskuussa alkaneen haasteen vuoksi (tästä lisää myöhemmin) ja tänään esikoiseni kanssa urakoimme nepit paikoilleen. 3-vuotias on innoissaan saadessaan auttaa ojentelemalla oikeat nepin osat, äidin kädet olivatkin lopulta hellänä pihdeillä vääntämisen takia.







Pakko myöntää että tulihan näistä aika ihania vaikka itse sanonkin.