sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Mies kangaskaapilla ja kuinkas sitten kävikään..

Minä, kuten moni muukin, kuulun Facebookissa moneen eri käsityöyhteisöön joissa jaamme kuvia töistämme ja aika ajoin joku keksii jonkun ompelua vauhdittavan haasteen. Tällä viikolla yhdessä ryhmistä annettiin haaste päästää puoliso ja/tai lapset kangaskaapille valitsemaan kolme kangasta pussiin, joka suljettiin muutamaksi päiväksi. Pussin sai avata perjantai aamuna kello 8:00, vähintään yhtä pussin kankaista piti käyttää ja työ piti olla valmis viimeistään sunnuntaina 10.7. klo 21:00. Lisäksi omasta kangaskaapista sai käyttää muita kankaita ja tarvikkeita, kunhan pussin kangas olisi pääosassa. Yllytyshullu kun olen, oli minunkin osallistuttava, joten ei muuta kuin kaksi kappaletta kangaskasseja miehelle käteen ja ohjeistus, sitten lähdin itse kauppaan.

Pari iltaa mieheni myhäili ja naureskeli tehneensä ompelun minulle helpoksi, koska hän valitsi niin hyvät kankaat. Perjantaiaamuna pääsin avaamaan yllätyspussin ja ei puolisoni väärässä ollut. Pussista paljastui 50cm täysleveää PaaPiin Jussi luomujerseytä, pieni pala murretun oranssia trikoota ja pieni pala mustaa joustocollegea. Pakko myöntää että yllätyin postiivisesti, ehkä hieman kuitenkin pelkäsin jonkin asteista kuosi- tai värioksennusta joka olisi kerätty pussiin ihan kiusallaan.

Lauantaipäivän aikana visioni vahvistui ja illalla pääsin leikkaamaan kappaleet. Jussi-jerseystä tulisi peplum-mallinen body tyttärelleni seuraavassa koossa eli 80 senttisenä ja joustocollegesta legginssien tyyppiset housut. Totuus valkeni pian. Peplumiin suunnittelemani kangas ei riittänytkään koko bodyyn, onneksi oli oranssia jerseytä joten siitä sain alaosan tuplanepityksineen leikattua. myös musta joustocollegepala oli sen verran pieni ettei siitä saanut leikattua edes legginssejä joten päädyin tekemään pienestä joustocollegepalasta tyttärelleni rusettipannan. Omasta kangaskaapista täydensin settiä mustalla Nosh:n farkkucollegella, josta leikkasin legginssit tytön nykyisessä koossa.


Lopputuloksena valmistui tämä ihana setti, jonka kuvaaminen sadepäivänä osoittautui erittäin hankalaksi. Valo ei meinannut riittää millään, mutta josko näistä kuvista saisi hiukan selvää.



Mitähän kivaa sitä seuraavaksi keksisi? No, sen tiedän että jatkossa jos iskee ompelujumi eikä kaapin kankaista oikein mikään innosta, laitan mieheni valitsemaan minulle muutaman satunnaisen kankaan. Kummasti toisen valitsemista kankaista ideoita nousi lopulta vaikka muille jakaa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti