keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Syksyvaatetta äidilleni

Kävipä niin että ostin itselleni syyskuun alussa vaatimattomat kahdeksan metriä villa-silkkineulosta. Tuo jumalaisen pehmeä, kauniisti laskeutuva ja ihanan pehmeä kangas suorastaan huusi muumioitumista, mutta tovin taisteltuani itseni kanssa päädyin leikkaamaan kankaan vaatteiksi. Ensimmäisenä vaatteista esittelen teille äidilleni tekemän timanttimekon.


Mekossa on maltillinen vesiputouspääntie, maltillinen siksi että mekkoa voi käyttää myös töissä. Hihat ovat pitkät, mutta ne saa tarpeen vaatiessa nostettua ylös. Mekon kaava on äitini paitakaavan pohjalta piirretty oman ohjeeni mukaan.


Lisäksi äitini sai kankaasta korkean tuubihuivin jonka voi halutessaan nostaa myös hupuksi. Huivi on kapea ja noin metrin korkea, joten myös huppuna se suojaa niskaa viimalta. Villa-silkistä tuli uusi lempimateriaalini, aivan ihanaa kangasta! Kotimaisista kaupoista ainakin Majapuulla on ollut villa-silkkiä valikoimissa, mutta tällä hetkellä sitä ei näyttänyt nettikaupasta löytyvän.


Loput kuvat laitoin vain koska en osannut päättää mitkä karsisin pois. Lievää yhdennäköisyyttä havaittavissa Hattarhirviössä ja äidissään? Kumpikaan ei ainakaan pysty olemaan kameran edessä täysin pokkana ja asiallisena koko aikaa.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti